Arvot antavat suunnan. Kehittäminen tekee niistä käytännön.
Olen Vantaalla asuva kehittämisen ammattilainen, jolle ihmisläheisyys, avoimuus ja vastuullinen päätöksenteko ovat tärkeitä.
Kehittämistä ihmisiä varten.
Työssäni kehityksen parissa arvioin jatkuvasti, mitä kannattaa tehdä, mitä pitää priorisoida ja milloin myös hyvästä ideasta pitää luopua. Päätöksissä palaan arvoihin, vaikutuksiin ja siihen, miten käytettävissä olevat voimavarat saadaan palvelemaan tarkoitustaan mahdollisimman hyvin.
Haluan tuoda saman ajattelun seurakuntaan. Hyvä talous ei ole minulle tavoite itsessään, vaan tapa varmistaa, että työntekijöillä on mahdollisuus kohdata ihmisiä ja että apua, toimintaa ja yhteisöä voidaan tarjota myös tulevina vuosina.
Toivo ja kuulumisen tunne ovat minulle keskeisiä.
“Ihmisen ei tarvitse tulla kirkkoon valmiin uskon kanssa. Tärkeää on, että hän voi tulla mukaan ja kokea olevansa tärkeä.”
Kirkon pitää tuntua arjessa.
Minulle paikallinen seurakunta on ennen kaikkea yhteisö, joka tuntee oman alueensa ihmiset ja tarpeet. Korsossa sen pitäisi näkyä lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten ja vaikeita elämäntilanteita kohtaavien tukena.
Paikallisuus ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tehdä yksin. Yhteistyö muiden seurakuntien, järjestöjen ja julkisten palveluiden kanssa on järkevää silloin, kun sillä voidaan tarjota parempaa tukea tai vapauttaa enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen.
Jokaisen euron takana on valinta.
Seurakunnan rahat ovat rajallisia, joten niitä pitää käyttää harkiten. Minulle tärkeä kysymys ei ole vain, mitä jokin maksaa, vaan mitä sillä saadaan aikaan ihmisille.
Kaiken arvokkaan toiminnan ei tarvitse kerätä suuria joukkoja, eikä halvinta ratkaisua pidä automaattisesti valita. Pienenkin ryhmän toiminta voi olla erittäin tärkeää. Siksi päätöksiä pitää arvioida kokonaisuutena: tarve, vaikutus, kustannus ja se, ketä päätös koskee.
Erimielisyys ei ole ongelma.
Kuuntelen mielelläni eri näkemyksiä. Voimme olla vahvastikin eri mieltä ja silti kunnioittaa toisiamme. Eri näkökulmat voivat myös tehdä päätöksistä parempia.
Lopulta päätökseni pohjautuvat havaintoihin, vaikutusten arviointiin ja arvoihin. Minulle tärkeimpiä ovat lähimmäisenrakkaus, toivo, rohkeus ja ihmisläheisyys – vastuullista taloudenpitoa unohtamatta.
Onnistunut kirkko on sellainen, johon ei tarvitse jännittää tulla.
Se ottaa vastaan niin hyvänä kuin vaikeanakin päivänä, tarjoaa yhteisön ja auttaa tarvittaessa eteenpäin.